Työntekijän sananvapaus ja lojaliteettivelvollisuus

Työntekijän sananvapaus ja lojaliteettivelvollisuus

Sananvapaus on maailmanlaajuinen ihmisoikeus ja arvo, ja Suomessa se on lisäksi perustuslain tasolla säädetty oikeusnormi eli perusoikeus. Sananvapaus tarkoittaa jokaisen ihmisen oikeutta ilmaista itseään, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä sekä kommunikoida toisten ihmisten kanssa. Sananvapauden avulla pyritään turvaamaan vapaa mielipiteenmuodostus ja julkinen keskustelu. Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksessa on sananvapautta koskeva määräys.

Työntekijän sananvapaus ei kuitenkaan ole rajoittamaton vaan sitä rajoittaa työsopimuslaista seuraava yleinen lojaliteettivelvollisuus työnantajaa kohtaan. Työsopimuslain mukaan työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa.

Toisinaan käydään rajanvetoa siitä, onko työntekijän toiminta työsuhteessa ollut sallittua perusoikeuden eli sananvapauden käyttöä vai onko työntekijä ylittänyt rajan, jolloin hänen voidaan, sananvapautta käyttäessään, kuitenkin katsoa rikkoneen työsopimuslain mukaisen lojaliteettivelvollisuutensa työnantajaansa kohtaan. Tällaista arviointia tehdään esim. tilanteissa, joissa työntekijän työsuhde on toiminnan vuoksi päätetty tai työntekijä on saanut toimintansa johdosta varoituksen. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä aiheesta.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (jäljempänä EIT) on ottanut kantaa työntekijän sananvapauteen työsuhteen aikana. Esimerkiksi tapauksessa Heinisch työntekijä oli ollut tyytymätön vanhainkodin työolosuhteisiin ja katsonut, että hoidettavat eivät olleet saaneet asianmukaista hoitoa. Työntekijä oli kannellut asiasta vanhainkodin johdolle tehden samalla rikosilmoituksen petoksesta, koska vanhainkoti ei ollut taannut hoidettaville hoitoa, jota se oli luvannut. Työntekijä oli sittemmin myös levittänyt lentolehtisiä asiasta. Työntekijä oli lopulta irtisanottu useiden sairauspoissaolojen sekä lentolehtisten levittämisen perusteella. EIT katsoi, että mikään ei osoittanut työntekijän tahallisesti ilmiantaneen vääriä tietoja ja työnantajan menettely oli ollut suhteellisuusperiaatteen vastaista. Työnantaja oli siten loukannut työntekijän sananvapautta.

Sen sijaan ratkaisussa Palomo Sanchez and others, EIT:n suuri jaosto katsoi, että työnantajastaan pilapiirroksen julkaisseiden työntekijöiden työsopimukset oli voitu purkaa. Tapauksessa espanjalaisen ammattiyhdistyksen lehden sivuilla oli julkaistu pilapiirros työnantajayhtiön eräästä johtajasta istumassa toimistopöydän takana edessään pöydän alla yhtiön työntekijä nelinkontin sekä kaksi muuta työntekijää. Purkua ei voitu pitää ilmeisen suhteettomana seuraamuksena eikä valittajien sananvapautta ollut loukattu.

Työtuomioistuin on käsitellyt sananvapauden ja lojaliteettivelvoitteen rajanvetoa mm. ratkaisussaan TT:2013-191. Kyseisessä tapauksessa käytönvalvojana työskennellyt työntekijä oli kaupunginvaltuuston jäsenille lähettämässään kirjelmässä käsitellyt kaupungin omistaman yhtiön toimintaa ja merkittävän sopimusluonnoksen ehtoja erittäin kriittiseen sävyyn. Useat asiasta julkaistut samansisältöiset lehtikirjoitukset olivat perustuneet mainitun yhtiön työntekijän haastatteluihin. Kirjoitusten perusteena oli ensin saattanut olla myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Kun mielipidekirjoittelua oli jatkettu vielä sen jälkeen, kun valtuusto oli hyväksynyt sopimuksen, kirjoituksen tarkoituksena oli ollut työnantajan arvosteleminen ja vahingoittaminen. Varoituksen antamisen jälkeen julkaistut työntekijän mielipidekirjoitukset olivat kehittyneet sisällöltään vielä epäasiallisemmiksi. Kirjoituksissa oli käytetty epäasiallista kieltä ja annettu työnantajan toiminnasta virheellinen kuva, ja menettelystä oli näytetty aiheutuneen yhtiölle haittaa ja vahinkoa.

Työtuomioistuin katsoi, että työntekijä oli toiminnallaan rikkonut työnantajan ja työntekijän sopimussuhteessa edellytettävän luottamuksen ja siihen liittyvän lojaliteettivelvollisuuden ja työnantajalla oli ollut asiallinen ja painava syy työntekijän työsopimuksen irtisanomiseen.

Myös eduskunnan oikeusasiamies on ottanut muutamaan otteeseen kantaa työntekijän sananvapauteen ja lojaliteettivelvollisuuteen. Esimerkiksi ratkaisussa eoak 609/2015 oikeus-asiamies totesi, että sairaanhoitajana työskennelleen kantelijan saama huomautus oli nojautunut osaksi sellaisiin kirjoituksiin, joita oli voitu käyttää hyväksyttävällä tavalla huomautuksen perusteina, ja osaksi sellaisiin, joihin huomautusta ei oikeusasiamiehen mielestä olisi voinut perustaa. Viimeksi mainituilta osin kantelijan sananvapauteen puuttuminen ei siten ollut oikeutettua. Koska työntekijän huomautuksen tueksi oli kuitenkin esitetty myös oikeudellisesti hyväksyttäviä perusteita, huomautusta ei voitu kokonaisuudessaan pitää perusteettomana. Kantelijan sananvapauteen puuttumista voitiin myös pitää kokonaisuutena arvioiden lievänä, koska seurauksena sananvapauden käytöstä oli ollut lievin työnjohdollinen seuraamus eli huomautus.

Viranomaisilla on laajempi velvollisuus sietää kritiikkiä virkamiehiltään kuin yksityisillä työnantajilla työntekijöiltään. Yksityiset työnantajat voivat siten puuttua herkemmin työntekijänsä lausumiseen tai kirjoitteluun. Pääsäännöt ja periaatteet ovat kuitenkin molemmille samat. Virkamiesten sananvapauden osalta voidaan viitata esim. eduskunnan apulaisoikeuskanslerin päätökseen 15.3.2006, dnro 710/04, jossa todettiin, että virkamiehellä on oikeus perustellusti ilmaista mielipiteensä, vaikka se poikkeaisikin viranomaisen virallisesta näkemyksestä.

Korkeimman hallinto oikeuden (jäljempänä KHO) tuomiossa KHO:2011:19 arvioitavana on tapaus, jossa yliopiston virkasuhteinen professori oli lähettänyt tiedekuntansa professorikollegoille kirjelmän, jossa hän oli arvostellut yliopiston heikkoa johtamista ja esimiestoimintaa esimerkkitapauksin, joissa esiintyneet henkilöt olivat tunnistettavissa olevia ja kuuluivat yliopiston henkilöstöön. Yliopiston rehtori oli sittemmin antanut professorille valtion virkamieslain mukaisen kirjallisen varoituksen muun ohella mainitun kirjelmän vuoksi. Professorin mukaan kirjallisen varoituksen antaminen puuttui hänen sananvapauteensa.

KHO katsoi, että sananvapauteen puuttumiselle oli ollut valtion virkamieslaissa säädetty peruste ja siihen puuttumisella oli pyritty ihmisoikeussopimuksessa tarkoitettuun hyväksyttävään tavoitteeseen eli toisten oikeuksien ja maineen suojeluun. Professorilla oli sinänsä oikeutettu intressi saattaa muidenkin tietoon kielteisiä näkemyksiään yliopiston johtamisesta ja esimiestoiminnasta, mutta hän oli kuitenkin esittämällä muita henkilöitä koskevia tietoja näiden mainetta loukkaavalla ja halventavalla tavalla ja lähettämällä kirjelmän laajasti tiedekuntansa professorikollegoille käyttäytynyt tavalla, joka ei vastannut hänen asemansa ja tehtäviensä mukaisia vaatimuksia. Koska professori oli aikaisemmin saamistaan suullisesta huomautuksesta ja kirjallisesta huomautuksesta huolimatta jatkanut epäasiallisena pidettyä kirjoitteluaan, yliopistolla ei ole enää ollut kirjallista varoitusta lievempää keinoa puuttua hänen toimintaansa. KHO katsoi, että sananvapauteen puuttuminen kirjallisella varoituksella oli ollut oikeassa suhteessa tavoitteeseen nähden ja sitä oli perusteltu ihmisoikeussopimuksen kannalta riittävin syin.

Edellä olevat ovat muutamia esimerkkejä sananvapauden ja lojaliteettivelvoitteen rajanvedosta. Tulee kuitenkin muistaa, että jokainen tapaus on aina omanlaisensa ja asiaa arvoidaan kokonaisuutena tapauskohtaisesti. Joskus työntekijä on sananvapauttaan käyttämällä rikkonut lojaliteettivelvollisuutensa siinä määrin, että jopa työsuhteen päättäminen voi tulla kyseeseen. Toisinaan ei ole perustetta edes huomautukselle.

Lisäksi tulee huomioida, että joskus työntekijällä voi olla myös lakiin perustuva oikeus tehdä viranomaiselle ilmoitus työpaikan epäkohdista. Tällainen oikeus voi perustua esimerkiksi työturvallisuuslainsäädäntöön. Työsopimuslain mukaan irtisanomisperuste ei voi olla työntekijän turvautuminen hänen käytettävissään oleviin oikeusturvakeinoihin.

Anssi Kriikkula

FinlandEnglish