Helsingin hovioikeuden 1.2.2018 antamassa ratkaisussa otettiin kantaa siihen, onko tilaajalla rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998 -ehdot) mukaisten viivästyssakkojen lisäksi oikeus saada vahingonkorvausta urakoitsijalta urakan viivästyksen johdosta.

YSE-ehtojen viivästyssakkoa koskevan 18 §:n mukaan tilaajalla on oikeus saada urakoitsijalta viivästyssakkoa sopimuksen määräysten mukaan jokaiselta työpäivältä, jonka urakan täyttäminen myöhästyy urakkasopimuksessa sovituista ajankohdista. Viivästyssakko lasketaan urakan valmistumisen osalta enintään 50 työpäivältä ja välitavoitteineen enintään 75 työpäivältä. Tilaajalla ei ole oikeutta muuhun korvaukseen, ellei urakoitsija ole menetellyt tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti.
YSE-ehtojen vastuun sisältöä koskevan 25 §:n 1 kohdan mukaan sopijapuolen vastuu käsittää, ellei urakkasopimuksessa tai näissä yleisissä sopimusehdoissa muuta määrätä, velvollisuuden korvata toiselle sopijapuolelle kaikki ne vahingot, jotka aiheutuvat siitä, että urakkasopimuksen mukaiset velvollisuudet jäävät jossain suhteessa täyttämättä, tai jotka tämä muutoin aiheuttaa toiselle sopijapuolelle. Kohdan 3 mukaan vastuuseen viivästyksestä siltä ajalta, jolta on sovittu erillinen viivästyssakko, noudatetaan viivästyssakkoa koskevia määräyksiä.

YSE-ehtojen 25 §:n 3 kohdan kirjauksen “siltä ajalta” voitaisiin sanamuotonsa mukaisesti katsoa tarkoittavan, että 18 §:ä sovellettaisiin vain viivästyssakkojen enimmäismäärän kattamaan aikaan ja tämä jälkeen noudatettavaksi tulisi 25 §:n 1 kohdan tarkoittama vastuu. Toisaalta sanottu tulkinta näyttäisi olevan ristiriidassa 18 §:n sanamuodon kanssa siltä osin kuin viimeksi mainitussa pykälässä todetaan, että “Tilaajalla ei ole oikeutta muuhun korvaukseen, ellei urakoitsija ole menetellyt tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti”. Asia ei siten ollut ratkaistavissa yksinomaan pykälien sanamuotoja tarkastelemalla.

Viivästyssakon päätarkoitus on tehostaa sitä, että suoritusvelvollinen noudattaa sovittua suoritusaikaa. Viivästyssakolla pyritään myös korvaamaan sitä tilaajan vahinkoa, joka tälle viivästyksestä johtuu. Rakennusurakassa viivästyssakon määrän laskemista perustellaan rakennuksen käyttöönoton viivästymisestä johtuvilla tuottojen menetyksillä. Velvollisuus suorittaa viivästyssakkoa ei kuitenkaan edellytä minkäänlaista vahingon syntymistä, vaan velvollisuus syntyy suoraan sopimuksen nojalla pelkän suorituksen viivästymisen perusteella. Viivästyssakko on siten kaavamainen seuraamus sopimusrikkomuksesta. Viivästyssakolla toteutetaan samoja päämääriä kuin vahingonkorvauksella, mutta pyritään samalla yksinkertaistamaan korvausmenettelyä sekä lisäämään ennakoitavuutta. Tosiasiallisesti sakolla katetaan usein samoja vahinkoja kuin vahingonkorvauksella.

Hovioikeuden arvion mukaan keskeistä asiassa on, että YSE-ehtojen käyttämisellä on ollut tarkoitus luoda selkeät säännöt, joiden perusteella osapuolet voivat jo ennakolta arvioida muun muassa viivästystilanteisiin liittyviä riskejään. Ehtojen 18 § on otsikoltaan “viivästyssakko”, ja se on luvun 2 “urakka-aika” alla. Ehtojen 25 § on puolestaan otsikoltaan “vastuun sisältö”, ja se on luvun 3 “vastuu” alla. Hovioikeus katsoi, että YSE-ehtojen viivästysvastuuta koskeva selkeys vaarantuisi, mikäli 25 §:n 3 momentti, joka ei ole viivästyssakkoa koskevan 18 §:n yhteydessä, johtaisi viimeksi mainitun pykälän sanamuodosta poikkeavaan lopputulokseen. Sanotuilla perusteilla sopimusehtoja on aihetta tulkita niin, että viivästyssakko on korvausvastuun yläraja eli viivästyssakkoa koskevan 18 §:n on tarkoitettu lopullisesti ratkaisevan osapuolten välisen vastuun viivästystilanteissa, joissa ei ole kysymys siitä, että urakoitsija olisi menetellyt tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti. Ehtojen 25 §:n 3 momenttia voidaan pitää selventävänä viittauksena viivästyssakkoa koskevaan 18 §:än ja siihen, että urakoitsijan vastuu viivästystilanteessa poikkeaa 25 §:n 1 momentin mukaisesta yleisestä osapuolten vastuusta

Samu Leivo
Asianajaja, osakas
Asianajotoimisto Roihu Oy