Hallinnanjakosopimus

Hallinnanjakosopimuksella sovitaan maa-alueen käytöstä ja hallinnasta kyseisen maa-alueen omistajien kesken. Sopimus voi lisäksi koskea myös maa-alueella sijaitsevan rakennuksen hallintaa.

Maa-alueesta puhutaan lakikielessä yleensä termillä ”kiinteistö”. Arkikielessä taas kiinteistöllä saatetaan tarkoittaa kiinteää rakennusta ja/tai siihen liittyvää maa-aluetta.

Hallinnanjakosopimuksessa voidaan säädellä yksityiskohtaisesti alueiden käytöstä, yhteisistä alueista, erillisistä alueista sekä esimerkiksi kulkuväylistä ja maa-alueen hoidosta aiheutuvien kustannusten kattamisesta.

Lisäksi kehityksen kohteena olevan maa-alueen osalta voi joskus olla tarpeen sopia maa-alueen omistajien kesken tulevasta rakentamisesta sekä myötävaikuttamisesta rakennuslupaan.

Kun hallinnanjakosopimus on kirjattu, se sitoo myös maa-alueen tai sen osan uutta omistajaa. Kirjaamaton hallinnanjakosopimus ei sido uutta omistajaa, ellei uusi omistaja ole ennen luovutusta tullut tietoiseksi hallinnanjakosopimuksen sisällöstä.

Tärkeitä muistettavia asioita hallinnanjakosopimusta tehdessä ovat mm. seuraavat:

Sopimuksen yhteydessä on hyvä olla selventävä karttaliite, mikäli sopimuksella halutaan sopia eri alueiden hallinnasta tarkasti.
Rakentamiseen ja toimenpidelupiin suhtautuminen osapuolten kesken.
Käyttöoikeudet ja kunnossapitovastuut sekä menettely, mikäli vastuita laiminlyödään.
Onko hallinnanjakosopimus voimassa toistaiseksi vai määräajan.
Osapuolten keskinäistä riidan ratkaisua koskeva lauseke.

Hallinnanjakosopimus kirjataan maa-alueeseen kohdistuvana erityisenä oikeutena lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin, jota ylläpitää Maanmittauslaitos. Kun hallinnanjakosopimus on kirjattu, maa-alueeseen voidaan kohdistaa kiinnitykset vain koskien yhteisomistajien määräosia (1/2 jne.) eikä kiinnitystä voida vahvistaa koko maa-alueelle.