Korkeimman oikeuden ratkaisu muutti työaikakorvausten vanhentumista
Korkein oikeus antoi vuoden 2018 alkupuolella merkittävän ennakkopäätöksen KKO 2018:10. Korkein oikeus otti ratkaisussaan kantaa työntekijän työaikasaatavien vanhentumiseen.
Sovellettu oikeuskäytäntö vanhentumisajoista
Työaikalain 38 §:n mukaan työntekijän oikeus työaikalaissa tarkoitettuun korvaukseen raukeaa, jos kannetta työsuhteen jatkuessa ei nosteta kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana oikeus korvaukseen on syntynyt. Työaikalain mukaista kanneaikaa on aikaisemmin oikeuskäytännössä sovellettu silloin, kun työntekijä vaatii työaikakorvauksia nimenomaan työaikalain nojalla.
Työsopimuslaissa on säädetty yleisestä työntekijän saatavien vanhentumisajasta. Työsopimuslain 13 luvun 9 §:n mukaan työntekijän saatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua erääntymispäivästä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Aiemmassa oikeuskäytännössä työsopimuslain mukaista viiden vuoden vanhentumisaikaa on sovellettu työntekijän vaatiessa työaikakorvauksia työehtosopimuksen työaikamääräysten perusteella.
Useimpien toimialojen työehtosopimuksissa on määräyksiä mm. säännöllisen työajan pituudesta, säännöllisen työajan ylittämisestä maksettavista korvauksista, ilta-, yö- ja sunnuntaityölisistä sekä lepoajoista. Siten työntekijällä on yleensä ollut mahdollisuus vaatia työaikakorvauksia työehtosopimuksen määräysten nojalla, jolloin saataviin on sovellettu viiden vuoden vanhentumisaikaa.
Ennakkopäätös lyhentää vanhentumisaikoja
Ennakkopäätöksellään KKO 2018:10 korkein oikeus muutti aikaisemmin noudatettua käytäntöä. Korkeimman oikeuden mukaan työaikakorvauksiin sovelletaan aina työaikalain 38 §:n mukaista kahden vuoden kanneaikaa. Työaikalain mukainen lyhyempi kanneaika tulee sovellettavaksi siis silloinkin, kun työaikaan liittyviä korvauksia vaaditaan työehtosopimuksen tai työsopimuksen perusteella.
Työoikeudellisilla riidoilla on tapana edetä tuomioistuimiin asti vasta työsuhteen päättymisen jälkeen. Työntekijän kynnys ajaa vaatimuksia työnantaja vastaan laskee työsuhteen päättyessä, kun työntekijä ei enää ole samalla tavalla työnantajasta riippuvainen kuin työsuhteen aikana. Työsuhteen päättymiseen liittyvä epäoikeudenmukaisuuden kokemus on myös omiaan nostamaan vanhoja työsuhteen aikaisia kaunoja esiin.
Työaikakorvauksia koskevissa oikeudenkäynneissä käsitelläänkin tyypillisesti työaikasaatavia takautuvasti monen vuoden ajalta. Ratkaisu KKO 2018:10 vaikuttaa siihen, kuinka monelta vuodelta takautuvia vaatimuksia työaikasaatavista voi esittää. Uusi linjaus vanhentumisajoista on siis varsin merkittävä sekä tulevien että jo vireillä olevien riitojen kannalta.
Joel Uusi-Oukari
Lakimies, OTM, KTM