TEM:n tilaama selvitys 10 %:n omistusvaatimuksen vaikutuksista laukoo ohi maalin
Työ- ja elinkeinoministeriö oli tilannut PWC:ltä selvityksen liittyen 10 %:n omistusvaatimuksen muutoskustannuksiin ja markkinapotentiaaliin. PWC suositteli ehdotuksen hyväksymistä. Selvitys perustuu reaalitodellisuudelle vieraaseen hypoteesiin markkinoiden ideaalista toimivuudesta. Suosituksen perusteeksi ei myöskään esitetä kunnollisia perusteita eikä selvitys vastaa tehtävänantoa. Olisiko siinä syy, miksi TEM ei ole julkaissut jo viime toukokuussa ministeriölle luovutettua selvitystä?
Keskustelu hallitusohjelmaan kirjatusta 10 %:n vähimmäisomistuksesta sidosyksikköhankintojen edellytyksenä jatkuu kuumana. Hesari julkaisi ansiokkaan kirjoituksen TEM:n PWC:ltä tilaamasta selvityksestä ja sen puutteista 26.7.2025
Olen mennyt yksityiskohtaisesti PWC:n selvityksen läpi. Alla tekemäni havainnot (boldilla), jonka jälkeen otteita selvityksestä (kursiivilla – joiltakin osin tekstiä tiivistetty hieman).
Mutta sitä ennen Kilpailu ja kuluttajaviraston (KKV) johtopäätökset 10 %:n omistusvaatimuksen vaikutuksista tutkimuksessaan (tutkimusraportti 2/2025, korostukset kirjoittajan):
”Yleinen 10 %:n omistusosuusvaatimus nostaisi kustannuksia julkisella sektorilla. Yleinen omistusosuusvaatimus ei arviomme mukaan riittävissä määrin huomioi eri toimialojen, alueiden sekä erilaisten hankintayksikköjen ja sidosyksikköjen eroja. Yleissitova vaatimus ilman minkäänlaisia poikkeuksia rajoittaisi sidosyksikkötoimintaa eniten siellä, missä siitä on myös eniten hyötyä. Tämän lisäksi omistusosuusraja ei arviomme mukaan suuressa osassa sidosyksiköitä kuitenkaan muuttaisi oleellisesti toimintaa, jolloin rajan asettamisen kokonaisvaikutukset jäävät todennäköisesti negatiivisiksi.”
KKV:n selvitys on huomattavasti perusteellisempi ja objektiivisempi kuin PWC:n selvitys, ja siinä esitetyt johtopäätökset poikkeavat aivan olennaisesti PWC:n johtopäätöksistä.
ARVIO: PWC:N SELVITYS SIDOSYKSIKÖN PALVELUISTA LUOPUMISESTA AIHEUTUVISTA MUUTOSKUSTANNUKSISTA JA MARKKINAPOTENTIAALISTA
Selvitys on ideologinen kannanotto perustuen kilpailun kaikkivoipaisuuteen. Kun lähtöolettama ei vastaa lainkaan reaalitodellisuutta vaan perustuu puhtaasti teoreettiseen hypoteesiin markkinoiden ideaalista toimivuudesta, ei sen johtopäätöksilläkään ole juurikaan arvoa.
Selvityksen perusoletus on, että kohteena olevat toimialat toimivat markkinatalouden peruslainalaisuuksien (vapaa kilpailu, kysynnän ja tarjonnan vuorovaikutus, resurssien allokointi hintasignaalien mukaan, julkisen vallan rooli on tukea markkinaa kilpailulainsäädännön kautta) mukaan ja että niissä ei pääsääntöisesti ole sellaisia erityispiirteitä, että ne vaatisivat julkisen sektorin oman tuotannon.
Selvitys ei vastannut tehtävänantoa ja siinä inhouse-yhtiöiden purkamisen/uudelleenjärjestämisen kustannukset on ohitettu lähes kokonaan arvioitaessa ns. muutoskustannusten suuruutta. Muutoskustannukset on arvioitu ylipäätään alakanttiin.
Selvityksen kohteena ja tavoitteena oli saada riippumaton ja perusteltu selvitys seuraavista osa-alueista:
- minkälaisia kustannuksia hankintayksiköille (sidosyksiköiden nykyisille omistajille) todennäköisesti koituisi, jos ne eivät voisi ostaa palveluja kilpailuttamatta sidosyksiköltä 10 %:n omistusosuusvaatimuksen vuoksi, sekä mahdollisuuksien mukaan, minkälaisia kustannuksia sidosyksikköyhtiöille koituisi;
- minkälainen markkina- ja säästöpotentiaali uudistukseen liittyy?
Selvityksessä ei arvioitu sitä, saadaanko palvelut hankittua kilpailuttamalla edullisemmin.
Säästöpotentiaali tarkoittaa käytännössä sitä, että hankintayksikkö saisi tarvitsemansa palvelut hankittua edullisemmin kilpailuttamalla ne sen sijaan, että ne ostetaan kilpailuttamatta sidosyksiköltä. Säästöpotentiaalin arvioiminen vaatisi syvää perehtymistä sidosyksikön ja vertailukohteiden kustannusrakenteeseen, palveluihin sekä palveluiden hinnoitteluun, jota tässä selvityksessä ei tehty.
Selvityksessä ei huomioitu selvityksessä julkituotuja olennaisia asiaan vaikuttavia seikkoja.
Tarvittavissa toimenpiteissä ja muutoksesta aiheutuvissa kustannuksissa on toimialakohtaisia, palvelukategoria- ja hankintayksikkökohtaisia eroja.
Selvityksen laadinnassa ja hankintayksiköiden todennäköisten toimenpiteiden arvioinnissa tuli ottaa huomioon kuntien ja kuntayhtymien taloutta koskevat yleiset vaatimukset, vastuut ja realiteetit.
Selvitys oli rajattu ICT-palveluihin sekä yleis- ja taloushallintopalveluihin. Selvityksen tekijä yleisti kuitenkin johtopäätöksensä ja suosituksensa koskemaan kaikkia palvelusektoreita – vastoin selvityksessä julkilausuttua. Esitetyt johtopäätökset ja suositukset perustuvat virheellisiin olettamuksiin ja puutteellisiin tietoihin. Sitä, että sidosyksiköt kilpailuttavat suuren osan hankinnoistaan, on selvityksessä vähätelty selvästi.
Tässä selvityksessä tehdyt havainnot ja analyysit eivät välttämättä ole yleistettävissä muille toimialoille.
Sekä taloustieteellisen tutkimuksen että käytännön kokemusten perusteella kilpailuttaminen johtaa kokonaistaloudellisesti edullisimpaan lopputulemaan. Lakimuutoksella on enemmän positiivisia vaikutuksia kuin negatiivisia. Lakimuutos mahdollistaa julkisten hankintojen tehokkuuden lisääntymisen ja parantaa yritysten, mukaan lukien pk-yritysten, mahdollisuuksia osallistua julkisen sektorin tarjouskilpailuihin. Tästä näkökulmasta selvityksen tekijä suosittaa lakimuutoksen viemistä päätöksentekoon.
Yleisellä tasolla sekä tutkimuskirjallisuuden mukaan että käytännön kokemuksella, nykyisessä sidosyksiköihin perustuvassa palvelutuotannossa on useita tekijöitä, joiden perusteella voi päätellä, että hankintojen tekeminen kilpailuttamalla on kokonaistaloudellisesti edullisempaa kuin hankintojen tekeminen sidosyksiköiltä kilpailuttamatta.
Selvityksessä ohitetaan lähes täysin se, että erityisesti pienet ja keskisuuret kunnat ottaisivat osan nykyisin sidosyksikön kautta hankkimistaan palveluista omaksi toiminnakseen. Tällöin kilpailu ei lisääntyisi.
Pienten ja keskisuurten hankintayksiköiden osalta on kaksi mahdollista skenaariota:
- hankintayksikkö siirtyy käyttämään markkinaehtoisia palveluita ja
- nykyisiä sidosyksiköitä pilkotaan siten, että kussakin uudessa on korkeintaan 10 omistajaa vähintään 10% omistusosuudella.
Kirjoittaja
