Työsopimuslain muutokset tulivat voimaan kesäkuun alussa 2026
Uutisoimme aiemmin 30.1.2026 työsopimuslakiin kaavailluista muutoksista, jotka koskevat määräaikaisten työsopimusten tekemistä, lomautusilmoitusaikaa sekä työnantajan takaisinottovelvollisuutta. Uudet lait tulivat voimaan 1.6.2026, mutta erityisesti määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen ehdotetut muutokset muuttuivat keskeisiltä osin lainsäädäntöprosessin aikana alun perin annetusta hallituksen esityksestä (HE 199/2025).
Kokosin alle lakimuutosten pääkohdat ja niiden soveltamisessa huomioitavia seikkoja.
Määräaikaiset työsopimukset
Lakipaketin keskeisin uudistus koskee mahdollisuutta tehdä työntekijän kanssa tietyin edellytyksin määräaikainen työsopimus ilman perusteltua syytä (IPS-sopimus).
Aikaisemmin määräaikainen työsopimus on voitu pääsääntöisesti solmia vain perustellusta syystä. Nyt työsopimus voidaan tehdä työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan myös ilman perusteltua syytä, jos kysymys on ensimmäisestä työsopimuksesta työnantajan ja työntekijän välillä työsopimuksen solmimishetkeä edeltäneen viiden vuoden aikana. Solmimishetkellä tarkoitetaan työsopimuksen allekirjoitushetkeä tai ajankohtaa, jona työsopimuksesta on suullisesti sovittu.
Työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 4 momentin mukaan IPS-sopimus on mahdollista tehdä enintään vuoden mittaiseksi määräajaksi. Aikaisemmin hallituksen esityksessä ehdotettu muutos IPS-sopimuksen uusimismahdollisuudesta harmillisesti vesittyi eli IPS-sopimusta ei voida uusia sen enimmäiskeston eli yhden vuoden kuluessa. IPS-sopimus on siten mahdollista tehdä vain yhden kerran saman työntekijän kanssa viiden vuoden ajanjaksolla. Jos työntekijän sopimus uusitaan tuon ajan kuluessa, arvioidaan sitä uutena määräaikaisena sopimuksena, jolle tulisi olla työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin mukainen peruste, kuten sijaisuus tai kausiluontoisuus. Toki näissä tilanteissa työsopimus voidaan tehdä myös pääsäännön mukaisesti toistaiseksi voimassa olevana.
Työnantajan ei tarvitse IPS-sopimuksen tekemisen yhteydessä arvioida työvoimatarpeen pysyvyyttä. IPS-sopimusta (tai perustellusta syystä tehtyä määräaikaista sopimusta) ei luonnollisestikaan saa tehdä tai jättää tekemättä syrjivin perustein. Työnantajan aloitteesta edellä mainittujen edellytysten vastaisesti tehtyä IPS-sopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana.
Lakimuutos asettaa työnantajille uuteen työsopimustyyppiin liittyviä velvoitteita. Työsopimuslain 2 luvun 6 §:n mukaan työnantajan on ennen IPS-sopimuksessa sovitun määräajan päättymistä annettava työntekijälle perusteltu selvitys mahdollisuudesta jatkaa työsuhdetta toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen tai perustellusta syystä määräaikaisen työsopimuksen perusteella. Tällainen selvitys on annettava työntekijän pyynnöstä kirjallisesti kuukauden kuluessa pyynnöstä.
Lisäksi työnantajan on työsopimuslain 6 luvun 1 §:n mukaan tarjottava työtä IPS-sopimuksella työsuhteessa olleelle työntekijälleen, jos työnantaja sopimuksessa sovitun määräajan päättyessä harkitsee palkkaavansa lisää työntekijöitä kyseiseen tai vastaavan kaltaiseen tehtävään. Kyse on siis tilanteesta, jossa työnantajan henkilöstömäärä lisääntyy rekrytointipäätöksen perusteella IPS-sopimuksella työskennelleen työntekijän työsuhteen päättymisen jälkeen (ei koske tilanteita, joissa rekrytoidaan esimerkiksi irtisanoutuneen tai eläkkeelle jääneen työntekijän tilalle). Velvollisuus työn tarjoamiseen kestäisi IPS-sopimuksen päättymisen jälkeen ajanjakson, joka vastaisi kolmasosaa päättyneen työsuhteen kestosta. Jos työntekijän työsuhde on kestänyt vuoden, työntarjoamisvelvollisuuden kesto on neljä kuukautta työsuhteen päättymisestä. Työtä on tarjottava viivytyksettä. Mikäli työntekijä ei vastaa työnantajan ilmoitukseen kahden viikon kuluessa, työtä voi tarjota toiselle henkilölle. Tämän uudistuksen osalta on tärkeää huomioida, että sääntelyn tarkoituksena ei ole muuttaa työnantajan muita laissa säädettyjä työntarjoamisvelvollisuuksia eikä niiden välistä etusijajärjestystä (osa-aikaiset, lomautetut ja takaisinottovelvollisuuden piirissä olevat).
Työsopimuslain 6 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan IPS-sopimus, joka on kestänyt vähintään 6 kuukautta, on molemmin puolin irtisanottavissa. Työnantajalta edellytetään irtisanomisperustetta, kuten toistaiseksi voimassa olevissa työsopimuksissa.
Selvitysvelvollisuus ja työntarjoamisvelvollisuus lisäävät työnantajien hallinnollista taakkaa. Jatkossa työnantajalla voi olla hallinnoitavana kaksi määräaikaisten työsopimusten ryhmää (toiset perusteella ja toiset ilman), joiden työsopimuksiin liittyvät lainsäädännölliset eroavaisuudet tulee huomioida erityisesti työsopimusten päättyessä. Tämän vuoksi määräaikainen työsopimus on tarkoituksenmukaista tehdä jatkossakin mahdollisuuksien mukaan perustellusta syystä.
Lomautusilmoitusaika
Toinen työsopimuslakiin tullut muutos koskee lomautusilmoitusajan lyhentämistä. Työnantajan on työsopimuslain 5 luvun 4 §:n mukaan ilmoitettava lomautuksesta työntekijälle viimeistään seitsemän päivää ennen lomautuksen alkamista. Aikaisemmin ilmoitusaika on ollut 14 päivää.
Lisäksi pykälään lisättiin mahdollisuus paikalliseen sopimiseen. Jos normaali- tai yleissitovassa työehtosopimuksessa on sovittu seitsemää päivää pidemmästä lomautusilmoitusajasta, työnantaja ja henkilöstön edustaja (luottamusmies, luottamusvaltuutettu, yhteistoimintaedustaja) saavat työehtosopimuksen määräyksistä poiketen sopia vähintään seitsemän päivän lomautusilmoitusajan noudattamisesta. Sopimus on tehtävä kirjallisesti ja se sitoo niitä työntekijöitä, joita henkilöstön edustajan katsotaan edustavan. Jos työnantaja on normaali- tai yleissitovuuden perusteella sidottu johonkin työehtosopimukseen, tulee paikallisessa sopimisessa noudattaa kyseisen työehtosopimuksen menettelymääräyksiä sopimuksen tekemisestä.
Takaisinottovelvollisuus
Työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukaista takaisinottovelvollisuutta koskevaa sääntelyä muutettiin siten, että sen soveltamisala rajattiin työnantajiin, joiden palveluksessa työskentelee säännöllisesti vähintään 50 työntekijää. Toisin sanoen takaisinottovelvollisuus ei enää koske työnantajia, joiden palveluksessa on säännöllisesti alle 50 työntekijää.
Takaisinottovelvollisuuden kestoaika tai sisältö ei muilta osin muuttunut. Työnantajan on siten edelleen tarjottava työtä taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla irtisanomalleen, työnhakijana olevalle entiselle työntekijälleen, jos työnantaja tarvitsee työntekijöitä neljän kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita irtisanottu työntekijä oli tehnyt. Jos aiempi työsuhde on jatkunut keskeytyksettä vähintään 12 vuotta, takaisinottoaika on kuitenkin kuusi kuukautta.
Yhteenveto
- Määräaikaiset työsopimukset. Määräaikainen työsopimus voidaan tehdä ilman perusteltua syytä tietyin edellytyksin ja rajoituksin. Jos edellytykset eivät täyty, työsopimusta pidetään toistaiseksi voimassa olevana.
- Lomautusilmoitusaika: Lomautusilmoitusaika on seitsemän päivää. Työehtosopimuksessa olevasta pidemmästä ilmoitusajasta voidaan sopia toisin.
- Takaisinottovelvollisuus: Takaisinottovelvollisuus koskee työnantajia, joiden palveluksessa on säännöllisesti vähintään 50 työntekijää.
Kirjoittaja
