Petteri Orpon hallituksen ohjelma pitää sisällään useita kilpailun edistämiseen liittyviä tavoitteita ja muutosaihioita. Hallituksen tavoitteena on ”reilun ja avoimen kilpailun edistäminen. Markkinoiden avaamista jatketaan määrätietoisesti ja vastuullisesti.
Hallitus ensinnäkin haluaa varmistaa Kilpailu- ja kuluttajavirastolle riittävän toimivallan. Mielenkiintoinen yksityiskohta on lupaus selvityttää mahdollisuuden kilpailuviranomaisen ennakkoratkaisuun. Nythän KKV ei anna missään tilanteessa – yrityskauppavalvontalupia lukuun ottamatta – ennakkonäkemystä esim. tietyn yksinmyyntisopimuksen kilpailulain mukaisuudesta. Yritykset joutuvat luottamaan siihen, että heidän neuvonantajansa tietävät sopimuksentekovaiheessa, että järjestely on lain mukainen.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston kilpailuneutraliteettivalvontaa halutaan tehostaa. Samaten halutaan tehostaa KKV:n mahdollisuuksia valvoa julkisen sektorin kilpailua rajoittavaa toimintaa. Voimakas kannanotto on, että julkisen sektorin yritystoimintaa luvataan valvoa ”samalla intensiteetillä ja resursseilla kuin markkinoiden liiallista keskittymistä ja kartelleja.”
Julkisten hankintojen kehittämiseen liittyy useita ehdotuksia. Hallitus tavoittelee julkisten hankintojen tehostamisella merkittäviä kustannussäästöjä. Käytännön toimet kilpailun lisäämiseksi edellyttävät ”hankintayksikkötasolla tapahtuvaa osaamisen lisäämistä sekä velvollisuutta pyrkiä onnistuneisiin kilpailutuksiin.” Tärkeää on lupaus, että ”lainsäädäntö uudistetaan huolellisen valmistelun ja vaikutusarvioiden pohjalta byrokratia minimoiden.” Nähtäväksi jää, miten tässä onnistutaan. Hankintayksiköiden ja myös yritysten kokemus näet on, että julkisten hankintojen sääntely on koko ajan vain monimutkaistunut. Hallitusohjelma sisältää useita konkreettisia ajatuksia julkisten hankintojen menettelyihin liittyen tarkoituksena edistää hankintoihin liittyvää kilpailua.
Nk. sidosyksikköjä koskevat muutosehdotukset ovat kaikkein konkreettisimpia. Sidosyksiköillä tarkoitetaan yhden tai useamman julkisyhteisön määräysvallassa olevia erillisiä yhtiöitä, joiden tarkoituksena on toimia toimittajana tai palveluntuottajana omistajayhteisöilleen. Sidosyksikköjä koskeva sääntely sisältyy EU-direktiiveihin, ja oikeuskäytännössä on täsmennetty sidosyksikkötoiminnan edellytyksiä. Hankintoja sidosyksiköltä ei tarvitse kilpailuttaa, minkä on kritisoitu heikentävän kilpailua yleensä ja erityisesti yksityisten toimittajien pääsyä hankintamarkkinoille. Sidosyksikkö itse joutuu toki aina kilpailuttamaan, eli sidosyksiköt toimivatkin tavallaan kilpailuttajina omistajayhteisönsä puolesta ja usein käytännössä yhteishankintayksikköinä. Oikeuskäytäntö on edelleen monilta osin tulkinnanvarainen. Nyt hallitusohjelmassa luvataan kansallisesti tiukentaa sidosyksikkösääntelyä. Lainsäädäntöä suunnitellaan muutettavaksi ensinnäkin siten, että sidosyksikköhankintoja voidaan tehdä vain silloin, kun ne ovat kokonaistaloudellisesti edullisempia kuin markkinoilla toimivat vaihtoehdot tai kun tähän on muu erityisen painava julkinen intressi. Samaten hallitusohjelmakirjauksissa halutaan tiukentaa sitä, millä edellytyksillä yksittäisellä omistajayhteisöllä katsotaan olevan riittävä määräysvalta ko. sidosyksikössä.
Kirjoittaja
