Turvaa IPR:äsi ennemmin etukäteen sopien kuin jälkikäteen riidellen
Sopimuksilla pyritään kaiken muun lisäksi hallitsemaan riskejä, varautumaan suoritushäiriöihin ja ohjaamaan toimintaa ennakoiduissa tilanteissa. Maailmanmeno on kuitenkin usein yllättävää. Kaikkea ei ole mahdollista ennakoida eikä kaikkeen muisteta tai edes osata varautua. Erityisesti sopimuskumppanien yhdessä hyödyntämä IPR voi sopimusta tehtäessä jäädä vähemmälle huomiolle, mutta se voi menestyksekkään yhteistyön myötä muuttua varsin arvokkaaksi.
Tyypillisiä esimerkkejä tällaisista helposti unohdettavista IPR:istä ovat tavaramerkit, verkkotunnukset ja erilaiset tuotenimet ja brändielementit. Myös tietokannat ja tekninen tietotaito voivat jäädä vähemmälle huomiolle. Tässä kirjoituksessa keskitytään tavaramerkkeihin.
Yhteistyön käynnistyessä on helppo ohittaa kysymykset siitä, kenen tavaramerkistä on kyse ja kenen pitäisi huolehtia tavaramerkin suojaamisesta. Yhteistyön huumassa sopimuskumppaneille riittää mahdollisuus käyttää tavaramerkkiä.
Ongelmia voi tulla ensinnäkin toiminnan laajentuessa, kun tavaramerkkiä halutaan käyttää uusille tuotteille ja uusilla markkina-alueilla. Sopimuskumppani, joka ei ole tavaramerkin alkuperäinen omistaja, voi rekisteröidä tavaramerkistä uusia versioita, laajentaa sitä kattamaan uusia tavaroita ja palveluita, rekisteröidä sen uusiin maihin tai rekisteröidä verkkotunnuksia, jotka sisältävät saman ilmaisun kuin tavaramerkissä. Tällaiset IPR-suojan laajentamiset voivat tapahtua ilman, että asiasta sovitaan mitään sopimuskumppanien kesken. Lisäksi käytännön sopiminen IPR-suojan laajentamisesta voi tapahtua päivittäisen yhteistyön yhteydessä ilman, että tieto asiasta kulkeutuu sopimuskumppanien johdolle.
Toiseksi ongelmia voi tulla yhteistyön muutosten yhteydessä, kun kumpikin sopimuskumppani on osaltaan panostanut tavaramerkin tunnettuisuuden kasvattamiseen. Sopimuskumppaneista alkuperäinen omistaja voi haluta muuttaa tavaramerkin ulkoasua, mutta tavaramerkkiä käyttänyt toinen sopimuskumppani ei sitä haluakaan erityisesti, jos tämä on itse hakenut IPR-suojaa alkuperäiselle tavaramerkille esimerkiksi muissa maissa.
Kolmas vaihe, jossa ongelmia tulee, liittyy myös yhteistyön muutoksiin eli yhteistyön päättymiseen. Tällöin toinen sopimuskumppaneista, joka ei ole tavaramerkin omistaja mutta on luottanut mahdollisuuteensa jatkaa tavaramerkin käyttämistä, voi pettyä pahasti. Lisäksi sopimuskumppani on voinut hakea tavaramerkille itsenäisesti IPR-suojauksia, joten keskusteltavaksi nousee, pitäisikö tällaiset IPR-rekisteröinnit luovuttaa alkuperäiselle omistajalle ja mihin hintaan. Pahimmillaan sopimuskumppani katsoo yhteistyön myötä tulleen sovituksi, että sopimuskumppani saa pitää IPR-rekisteröintinsä ja voivansa niiden avulla rajoittaa tavaramerkin alkuperäisen omistajan toimintaa muissa maissa.
Sopimusneuvottelujen kuluessa kannattaakin varata hetki sille, että istuu alas ja miettii, mistä asioista neuvottelukumppanin kanssa ei vielä olla keskusteltu. Tavaramerkkien käyttöoikeudet yhteistyön yhteydessä, IPR-suojaukset ja toiminta yhteistyön päättyessä ovat tältä osin hyviä aiheita pohtia ajan kanssa.
Kirjoittaja
