IPR-oikeuksien omistusta ja käyttöä koskevat ehdot edellyttävät tarkkaa sopimista
Sopimusneuvotteluissa osapuolilla on usein hyvä henki päällä ja IPR:ien omistusta ja käyttöoikeuksia koskevat kysymykset tuntuvat itsestäänselvyyksiltä. Ne voivat siksi jäädä vähemmälle huomiolle, koska osapuolet uskovat asioista pystyttävän sopivan myöhemminkin. Tällainen myöhempi sopiminen harvemmin toteutuu. Sopimusehdot IPR:ien omistuksesta ja käyttöoikeuksista voivat paitsi jäädä vähäiselle sopimiselle myös tulla sovituiksi monitulkintaisesti tai jopa virheellisesti, kun tarkoituksena on korostaa yhteistyötarkoitusta.
Passiivissa kirjoitetut ilmaisut ovat tyyppiesimerkki huonosta kielenkäytöstä sopimuksissa. Se, että ”kehitystyön tulokset suojataan IPR-rekisteröinnein”, jättää avoimeksi sen, kumman osapuolen oikeutena – tai velvollisuutena – on IPR-suojauksesta huolehtiminen.
Yhteistyön korostaminen näkyy puolestaan laajoja oikeuksia antavissa sopimusehdoissa kuten siinä, että ”kummallakin osapuolella on oikeus hyödyntää tavaramerkkiä”. Vaikka tällainen oikeus päättyisi yhteistyösopimuksen päättyessä, toinen osapuoli on yhteistyön kuluessa voinut hyödyntää tavaramerkkiä rekisteröimällä sen omiin nimiinsä muissa maissa. Miten tällaisten tavaramerkkirekisteröintien käy yhteistyön päättyessä, jää nähtäväksi.
Lisäksi yhteistyön korostaminen voi saada aikaan jälkikäteen aivan virheellisen tulkinnan IPR:ien omistuksesta. Näin on erityisesti siinä tapauksessa, kun yhteistyö on kestänyt useita vuosia ja aikanaan käytyjen sopimusneuvottelujen kulku on hämärtynyt muistoissa. Sopimusneuvotteluissa on voinut olla osapuolten edustajien kesken aivan selvää, kenelle tietty IPR on kuulunut. Asiantila on ollut niin selvä, ettei sitä ole pidetty tarpeellisena kirjata sopimukseen, vaan sopimustekstiin on kirjattu ainoastaan toisen osapuolen saamat oikeudet kyseiseen IPR:ään esimerkiksi tyyliin ”Kumppanilla on kaikki oikeudet käyttää IPR:ää”. Kun sopimustekstiä tulevat lukemaan uudet ihmiset, kirjaus ei näyttäydykään lisenssin antamisena vaan merkintänä siitä, kuka on ollut IPR:n omistaja.
Tuttua on, että kirjoittaja tulee enemmän tai vähemmän sokeaksi kirjoittamansa tekstin sisällölle. Kannattaa pyytää jotakuta toista lukemaan sopimus ennen sen allekirjoittamista. Vaikka sitten ulkopuolisen juristin.
Roihulaw – juridiikan paloa!
Lue lisää IPR-palveluistamme ja asiantuntijoistamme
Kirjoittaja
