Näytteiden tulkinta

Mikrobipitoisuus

Sosiaali- ja terveysministeriön antama asumisterveysohje sisältää tulkintaohjeen laimennussarjana tehdyille viljelyanalyyseille. Esimerkiksi pintanäytteessä katsotaan olevan mikrobikasvua, jos itiöpitoisuus on yli 1000 kpl/cm2 ja vähintään 100-kertainen vauriottoman vertailupinnan pitoisuuteen verrattuna. Materiaalinäytteessä katsotaan olevan mikrobikasvua, jos pitoisuus ylittää 10 000 kpl/g.

Lisäksi on syytä tarkastella, mistä sienilajistosta on kysymys. Lajistotarkastelu on tärkeää sellaisissa tapauksissa, joissa johtopäätösten tekeminen pelkän pitoisuuden perusteella on vaikeaa. Sellaisten mikrobien esiintyminen, jotka ovat ilmassa harvinaisia, osoittaa materiaalissa tapahtuvaa kasvua. Ulkoilmassa tyypillisesti esiintyviä mikrobeja voidaan pitää normaalina ilmiönä esimerkiksi ulkoseinämateriaaleissa. Monet näistä homesienistä ovat mahdollisia toksiinintuottajia kuten esimerkiksi Stachybotrys, Trichoderma, Aspergillus versicolor, A. fumigatus, Chaetomium ja Fusarium.

Bakteeripitoisuus

Joissakin tapauksissa vaurioituneen materiaalin homesienipitoisuus on pieni, mutta bakteeripitoisuus suuri. Ohjeen mukaan yli 100 000 kpl/g ylittävä bakteeripitoisuus materiaalissa osoittaa bakteerikasvua. Tunnettu ryhmä ”homeisilla” materiaaleilla kasvavia bakteereita ovat aktinomykeetit, jotka erottuvat muista bakteeripesäkkeistä pesäkemorfologiansa perusteella ja joilla on voimakas maakellarimainen haju.

Aktinomykeeteillä, joista useimmat ovat Streptomyces-sukuun kuuluvia, on ominaisuuksia, joiden perusteella niillä päätellään olevan merkitystä sisäympäristöjen altisteena. Koska niitä ei myöskään esiinny mainittavasti normaalissa kaupunkisisäilmassa, on niiden esiintymiselle annettu erilliset tulkintaohjeet. Esimerkiksi ilmanäytteen pitoisuus yli 10 kpl/m3 tai materiaalinäytteen 500 kpl/g ylittävä aktinomykeettipitoisuus katsotaan mikrobikasvuun viittaaviksi havainnoiksi.