Varausmaksu, käsiraha sekä vakiokorvaus

Asuntokauppalaissa säännellään tilanteita, joissa ennen varsinaista kauppaa on tehty sitoumuksia asunnon ostamiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi tilanteet, joissa ostaja on asuntoja ennakko markkinoitaessa varannut rakenteilla olevan asuinhuoneiston ja suorittanut siitä varausmaksun. Toinen tyyppitilanne koskee ostotarjouksen yhteydessä maksettua käsirahaa. Kolmas tapa sitoutua asunnon ostamiseen on ostotarjouksen tekijän sitoumus suorittaa vakiokorvaus, jos hän vetäytyy kaupasta.

Kun kauppa tehdään, varausmaksu lasketaan kokonaisuudessaan osaksi kauppahintaa. Mikäli kauppa jää syntymättä, myyjän on viipymättä palautettava varausmaksu. Samoin käsiraha lasketaan osaksi kauppahintaa, jos kauppa syntyy.

Jos kauppa jää syntymättä tarjouksen tekijän puolella olevasta syystä, myyjällä on oikeus pitää käsiraha itsellään tai vastaavasti myyjällä on oikeus saada sovittu vakiokorvaus. Näissä tilanteissa käsirahan tai vakiokorvauksen määrä ei kuitenkaan voi olla enempää kuin neljä prosenttia tarjouksen mukaisesta kauppahinnasta.

Sellaisissa tilanteissa, joissa kauppa jää syntymättä jostain muusta syystä kuin tarjouksen tekijän puolella olevasta syystä, myyjän on palautettava saamansa käsiraha. Lisäksi on mahdollista, että myyjän on suoritettava tarjouksen tekijälle hyvitys, joka vastaa määrältään käsirahaa. Tässäkään tilanteessa hyvitys ei voi kuitenkaan olla enempää kuin neljä prosenttia tarjouksen mukaisesta kauppahinnasta. Mikäli on sovittu vakiokorvauksesta, myyjän on suoritettava tarjouksen tekijälle vakiokorvausta vastaava rahamäärä, jos kauppa on jäänyt syntymättä muusta kuin tarjouksen tekijän puolella olevasta syystä.

Käsirahaa ja vakiokorvausta koskevat riidat usein kulminoituvatkin siihen, että kenen puolella olevasta syystä kauppa on jäänyt toteutumatta.