Käytetyn asunnon kaupassa on virhe, jos asunto ei vastaa sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Sopimuksenvastaisuus ilmenee useimmiten siten, että asunto ei vastaa sitä, mitä kauppakirjassa tai muissa mahdollisissa sopimusehdoissa on sovittu. Myös suullisten sopimusehtojen rikkominen voi tarkoittaa sopimuksenvastaisuutta. Lainkohdan mukainen virheellisyys ei lähtökohtaisesti edellytä sitä, että sopimuksenvastaisuuden tulisi olla sellainen, että sillä olisi ollut vaikutusta kauppaan.
Jos myyjä ei anna ostajalle tietoa asuntoa koskevista erityisistä seikoista, joista hänen täytyy olettaa tienneen, voi asuntokauppaa rasittaa virhe. Lisäedellytyksenä on, että ostaja on perustellusti voinut olettaa saavansa tiedon ja tiedonannon laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Myyjän tiedonantovelvollisuutta arvioitaessa otetaan huomioon ostajan mahdollisuudet havaita ko. seikka asunnon tarkastuksessa ja myyjän tietoisuus ostajan erityisvaatimuksista.
Asunnossa on virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on ennen kaupantekoa antanut asunnosta ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Kysymyksessä on myyjän tiedonantovelvollisuutta koskeva säännös. Säännös koskee markkinoinnissa ja muutoin annettuja tietoja riippumatta siitä, millä tavalla tiedot on annettu. Asunnossa on virhe, jos virheellisen tiedon antaa myyjä itse tai hänen edustajansa, kuten kiinteistönvälittäjä. Myyjän on annettava tietoja oma-aloitteisesti kaikista sellaisista seikoista, jotka voivat vaikuttaa ostajan ostopäätökseen. Tietoja on annettava muun muassa, jos asunto poikkeaa normaalitasosta tai asunnossa on vikoja, jotka eivät ole kohtuudella havaittavissa. Mikäli myyjänä on asunto-osakeyhtiön isännöitsijä tai hallituksen jäsen, tiedonantovelvollisuus korostuu.
Asunnossa on virhe myös silloin, kun asunto on varustukseltaan, kunnoltaan tai muilta ominaisuuksiltaan merkittävästi huonompi kuin ostajalla on ollut perusteltua aihetta edellyttää. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon asunnon hinta, sen ikä, alueella tavanomainen varustetaso, kohtuullista asumistasoa koskevat yleiset vaatimukset sekä muut seikat. Myyjä voi siis tämän lainkohdan mukaan olla vastuussa virheestä, vaikka hän ei olisi ollut tietoinen siitä. Puhutaankin salaisista tai piilevistä vioista. Virheen tulee kuitenkin aina olla merkityksellinen.
Asuntokauppalaissa on säännökset myös taloudellisesta virheestä. Siinä on kysymys siitä, että myyjä on ennen kaupantekoa antanut ostajalle virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon kyseisen asunnon omistamiseen tai käyttöön liittyvistä taloudellisista velvoitteista tai vastuista ja annetun tiedon voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Annettavat tiedot voivat koskea yhtiövastikkeita tai myytävien osakkeiden osalle kuuluvaa osuutta yhtiön veloista taikka asuntoyhteisön taloudellista tilaa.
Taloudellisesta virheestä on kysymys myös silloin, kun myyjä jättää antamatta em. tiedon, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon ottaen kuitenkin huomioon ostajan mahdollisuus saada tieto ennakkotarkastuksessa. Lisäksi edellytetään, että laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.
Salaisesta taloudellisesta virheestä on kysymys silloin, kun asunnon omistamiseen tai käyttämiseen liittyvät taloudelliset velvoitteet ovat kaupanteon jälkeen ilmenneen odottamattoman vian vuoksi osoittautuneet merkittävästi suuremmiksi kuin ostajalla on ollut perusteltua aihetta edellyttää.
Palvelemme asiakkaitamme ammattitaidolla ja kokemuksella kiinteistöoikeuden eri osa-alueilla.